Bloggauspaikka, eiku..

                   

Sain tässä taannoin loistavan idean kantaa (siis raahata hampaat irvessä ja hiestä märkänä, rappu kerrallaan, putoamista ja niskani taittamista peläten ) yläkerrasta meidän vanhan pulpetin tänne alas tupakeittiöön. Keksin muka vihdoin loistavan paikan läppärille. Yläkerrassahan läppäri oli alunperin, mutta se oli kovin hankalaa, ylhäällä ei ollut tarpeeksi valoa ja liian tylsäkin siellä oli yksikseen istua turjottaa.

Pöytä löysi paikan tuvan ikkunaseinältä.
Täydellistä.

Toisesta ikkunasta saattoi  nyt seurata elämää pellolla,
yhtenä päivänä mansikanlehtien makuun pääsi metsäkauris, toisella kertaa aivan ikkunan alta hyppelehti kolme jänistä.

Pari päivää siinä istuttuani sain kuitenkin tarpeekseni. Lattianrajassa oli liian vetoisaa, alkoi vanhat tutut nivelvaivat kintuissa ilmoittaa olemassaolostaan. Iskiasta pukkasi ja läppäri siirtyi takaisin omalle vanhalle paikalleen, (johon se muutti muutaman  ekan yläkerrassa vietetyn viikon jälkeen)..tuvanpöydän ääreen.

Keskellä tupaa on huomattavasti lämpöisempää, jääkaapillekin lyhyempi matka, mutta voi sitä johtohässäkkää (ja lankakeriä, jos innostun netistä etsimään virkkuuohjeita ja kokeilemaan malleja..) joka valtaa ruokapöydän. Meillähän ei toimi langaton netti (enkä sellaista meille huolisikaan), joten lattiaa pitkin menee johto jos toinenkin. Antenninjohdon tietysti voisi paukutella seinää myöten etenemään, mutta mistä sitä tietää, milloin saan jälleen ahaa-idean siirtää koneen tyystin toiseen paikkaan :D

Bloggauspaikka toimii nyt kukkapöytänä. Jos innostun saatan siinä intoutua piirtelemään, tai vähintäänkin värittelemään ihastuttavaa Johanna Basfordin värityskirjaa, siis ellei ole ulkona liian tuulista..
Tämä auringonpalvoja ei sensijaan moisista probleemoista paljoa välitä. Pääasia, että aurinko paistaa.

Mukavaa viikonloppua toivotellen, 

Marie Josefine

Yllätysten piha

Ensiesittelyssä meijän pihamaa. 

Muutettiin tänne talvella, eikä meillä ollut kuin pieni aavistus siitä miten paljon jouduttaisiin pihalla ahertamaan kevään tullen.

Tiedossa oli edellisen asukkaan elämäntyyli, johon ei ainakaan kuulunut puutarhanhoito, hoitamattomasta pihan yleisilmeestä johtuen. Se tuli selväksi jo viime kesänä, kun käytiin taloon ensikertaa tutustumassa. Olivat ilmeisesti talon näyttöä varten hieman stailanneet, sillä se mitä lumen alta löytyi oli melkoinen yllätys.

 Lumen alta ilmestyi päivä päivältä lisää roskia: naulaisia laudanpätkiä, rikkinäisiä lastenleluja, styroksia, jätesäkkien ja kevytpeitteiden kappaleita, rikottuja pulloja ja purnukoita, kuvottavalle haisevia grillilihapaketteja, epämääräistä muovisälää, tupakannatsoja..

Kevään ensimmäisten viikkojen aikana keräsin useamman jätesäkillisen kamaa pihamaaltamme.

Melkoinen järkytys oli, kun aloin kaivaa maahan juuttunutta muovia. Muovin vierestä löytyi lasinkappaleita. Isoja ja pieniä. Ilmeisesti vanhaa ikkunalasia. Osa sirpaleista pilkisti maasta, yhteen astui mieheni. Onneksi oli turvakengät jalassa.

Toiselta puolen pihaa, maan alta löytyi vanhoja puolillaan olevia maalipönttöjä, jätesäkeittäin vanhoja kylppärilaattoja, styroksia, vuorivillaa, kipsilevyn kappaleita, betonimöykkyjä, rautalankaa..

Kaikista pahin järkytys kuitenkin koettiin kakkikaivon vieressä. Näytin miehelleni vanhaa, lahoa lankunpätkää, sanoen että eikö nämä ikinä lopu. Mies meni nostamaan sitä ja hupsistakeikkaa! Lankun alta löytyikin toinen kaivo!! Hyvä, ettei mieheni sinne humpsahtanut!

Tuskin talon edellisellä asukkaalla oli hajuakaan tuosta kaivosta, sillä niin hyvin se oli naamioitunut pitkän heinän sekaan. Todella lapsi/koiraystävällinen piha siis, lasinsiruineen ja kaivokuoppineen! 

Pikkuhiljaa pihassa alkaa näyttämään siistiltä. Yleisilme siistiytyi myös romahtamaisillaan olevan huussi/varastorakennuksen purkutyön jälkeen. Liiterin katos pitää vielä ehostaa.

Muutamaa kukkapenkin reunaa ollaan aloitettu jo rakentamaan vanhoista tiilistä ja luonnonkivistä, joista tällä tontilla ei ole pulaa. 

Eilen ahersin pihatien reunakivien vierustaa. Ajattelin laittaa alueelle kivikkokasveja, koska maa on valmiiksi hiekkaista. Vanhan keinun kehikko saa lähdöt ja minun haaveissa olisi mäelle istuttaa havukasveja ja tehdä pieni oleskelualue. On meinaan komeat maisemat kaikkialle pihaan sieltä!

Harmi kun sää meni sateiseksi, niin ei pääse pihalla mylläämään!

Aurinkoa odotellen, Marie Josefine

Iloista Pääsiäistä!

Me vietellään ensimmäistä kertaa (pian 8 vuotisen suhteemme aikana) pääsiäistä kahden kesken. Meille piti tulla vieraita muutamaksi päiväksi, mutta kylmien kelien vuoksi päätettiin, että vieraat tulee keväämmällä.
Meillä ei ole sen kummempia pääsiäistraditioita ja ruoatkin on ihan tavallista arkiruokaa. Tykkäisin kovasti syödä pashaa ja vaikka vähän mämmiäkin, mutta miulle ei sovi maitotuotteet, eikä gluteeniviljat.
Koristeitakaan ei juurikaan ole tullut haalittua, joten pääsiäisfiilikseen meillä päästään ihan vain narsissien ja pajunkissojen voimin.

Tänään askartelin ulko-oveen pupukranssin koivunoksista ja pajunkissoista. Siitä tuli hiukan muotopuoli, mutta oikein hyvä ensimmäiseksi risutyöksi. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä, eikä taatusti jää viimeiseksi viritelmäksi. Hiukan suuruudenhulluna haluaisin oppia tekemään iiisoja hahmoja, vaikkapa ketun ja kanoja. Ehkä hirven kurkkimaan kuusten lomasta, pöllön oksalle istumaan ja oravan kiipeämään liiterin seinää myöten.

Mies puolestaan parturoi metsänreunasta joutavia pusikoita pois. Ihanan puuhakas ja taitava mies minulla onkin. Nikkaroi tässä aiemmin meille jo roskakatoksen, liiterin katokseen uudet seinälaudat ja purki moottorisahalla vanhan huussi/varasto ulkorakennuksen pihaa rumentamasta pois.

Saas nähdä, mitä me huomenna keksitään puuhastella! :)

Marie Josefine

Mummonruutuja

Mitähän kivaa pientä näistä keksisin?

Penaalin, pikku pussukan vaiko koristepatalapun?

Mummonruutujen alla oleva pikkuliina 

on oman mummoni virkkaama.

Malli on yksi ihanimpia, 

miulla ei vain taitaisi kestää kärsivällisyys 

virkata noin pieniä pylväitä.

Kaikille virkkaamiseen hurahtaneille linkkivinkki, 

liian ihana sivusto,

jossa vierähtää tovi jos toinenkin ♥

Inspiraatioita toivotellen, Marie Josefine