maanantai 23. marraskuuta 2015

Kuvia vanhasta kodista

En yleensä sorru muistelemaan
edellisiä asuntoja,



mutta saatuani vanhalta rikkimenneeltä läppäriltä
jo unohtuneet kuvat,


ei voi kuin ihastella,


 miten meillä oli kodikasta
edellisessä asunnossa.



huvittuneena muistella,
miten miehellä meni hermot ainaiseen mööpelivalssiin,



miten pientä asuntoa oli helpompi pitää siistinä,


mutta silti en vaihtaisi kulunutta vuotta täällä hirsitalovanhuksessa mihinkään muuhun ;)

Kivaa alkanutta viikkoa toivotellen, 
Marie Josefine

maanantai 16. marraskuuta 2015

Pyörähdys porstuan puolella


Toistaiseksi meijän eteisessä on hämärää,
kellertävää,
elähtänyttä.


Aluksi tykättiin kovastikin tuppeensahatuista paneeleista,
"ladonovesta", siitä kulahtaneesta tunnelmasta,
joka eteisestä välittyi. 


Täällä ei ihan heti uskoisi, että eteinen on osa elintasosiipeä, 
joka on rakennettu 10 vuotta sitten.


Eilen ostettiin tapetit (miehen valitsemat), kellertävä lasikuitutapetti saa lähtöpassit,
tuppeensahatut paneelit joutaa niin ikään pois. Uudet paneelit saavat väriä ylleen,
kuten vanha ovikin. 


Eteisen toisella reunalla oleva avonaulakko vaihtuu 
luultavasti miehen nikkaroimaksi vaatekaapiksi,
joskin peltikaappikin kuulostaisi hyvältä idealta.

Sormet niin syyhyäisi päästä jo heti paikalla tekemään!

Intoa täynnä olevin terveisin,
Marie Josefine




torstai 12. marraskuuta 2015

Masentava Marras

Eilisten ihanien kesämuistojen 
jälkeen paluu maankamaralle,




paljaaseen, 
likaisten sävyjen marraskuuhun,





vuodenaikaan, 
jolloin haluaisin vain vaipua horrokseen, 




unohtaa pihan tekemättömät työt,
kukkapenkin siivouksen,





puoliksi maatuneen lehtiarmeijan pihan melkein joka kolkasta,





herätä vasta kun luonto on kietoutunut valkeaan lumihuntuun,
havahtua pienten kristallien välkkeeseen hangella,
hoksata punaisen lakin vilahdus ikkunan takaa.

Lumista maisemaa ja talven taikaa kaipaillen,
Marie Josefine







keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kesän muisto


Syksyn ankeuden pelastaa muistot vehreästä kesästä,




Krassintaimet vanhoissa kattiloissa,




äidin kanssa yhteistuumin pihatien varteen laitettu kuunliljapenkki,



ruusubegonia, joka kukinnollaan ilahdutti myöhälle syksyyn,







Vanhan liiterin edustalla koettiin monta kivaa hetkeä,
 tikkaa heitellen,




apilaniityn keskellä istuskellen,




ihastellen avaraa maisemaa,
kuovin ja töyhtöhyypän laulusta nautiskellen.



Noh, enää vajaa puoli vuotta, niin taas alkaa vihertää..

Kesästä haaveilevin terveisin,
Marie Josefine

maanantai 9. marraskuuta 2015

Väliaikainen ateljee

Sumuisen harmaat heipat!
Ja pikainen yhden kuvan kurkistus väliaikaiseen ateljeeheni.


Oma huone yläkerrassa oottelee (edelleen) remppaajaansa.
Ennen joulua olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa 
asentamalla sinne uusi lankkulattia kaamean muovimaton tilalle.
Viimein olen saanut päätöksen tapettien suhteenkin tehtyä. Sinne tulee keltaista
Kiurujen yötä, johon olen nyt aivan hullaantunut.
Ulkosalla oottelee myöskin vanha heteka pääsyä ateljeen mietiskelypaikaksi.
Nyt vain pitäisi tämän nuukailijan repäistä ja ostaa tarvittavat materiaalit,
muuten ei valmista tule ;)

Terveiset hernerokkasumun keskeltä,
ja tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni,

Marie Josefine




torstai 5. marraskuuta 2015

Vilkaisu vierashuoneeseen

Aurinkoisen päivän innoittamana kuvasin kotia piiitkästä aikaa.
Vilkaistaampas tällä kertaa vierashuoneeseen. 



Ihanat rautaiset lampetit ja peilin olen saanut mummoltani. Ainoat mummonmuistot,
jotka uskalsin hometalosta itselleni pelastaa.


Verhot on prisman House-mallistoa ja niin ihanat, että päivittäin huokailen niiden kauneutta.
Olohuoneeseen olen metsästänyt vastaavanlaisia, kauneudellaan minut lumoavia verhoja, tuloksetta.


Tapetoinnistakin oon jo ennättänyt haaveilla, tämänkin huoneen suhteen.
Tällä hetkellä ylivoimainen ykkönen on Pihlgren & Ritolan harmaa Taikayö. 
Kuulitteko, harmaa!
 Ja vasta olkkaripostauksessa kerkesin narista, etten pidä harmaasta. .


Kuva lainattu täältä

Mitä ihmettä on tapahtunut? 
Koskaan ei pitäisi mennä sanomaan ei koskaan


Mutta, eikö kävisikin hyvin tuon mitäänsanomattoman siniharmaan tilalle
kauniit pyöreähköt taikayön kukat?

Marie Josefine