torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvän Joulun Toivotus


Meidän kahden ensimmäinen joulu maalla,
kera kahden karvakorvan,
on iloa, 
kynsien rapinaa lankkulattialla,
kuusen tuoksuvia piparikoristeita,
allergisen jouluruokaa,
hiljentymistä haudoilla,
kynttilälyhtyjen lepatusta ulkona,
havukoristeita maitotonkissa ulko-oven pielessä,
joutsenten konserttia pellolla,
joulusaunaa ja koivuvastoja,
radion joululauluja,
rakotulta ja jätkänkynttilöitä pihan perällä,
pieniä ja suuria paketteja,
yhdessäoloa ja 
onnenhetkiä.


Oikein Hyvää Joulua Toivotellen,
Marie Josefine







maanantai 7. joulukuuta 2015

toisenlainen itsenäisyyspäivä

Meidän itsenäisyyspäivä vierähti mukavasti iltaan asti, 
askarrellen vanhoista kirjansivuista himmelipillejä,
kurkkien ikkunasta miehen tekemän jätkänkynttilän roihuamista pihan perällä,
nauttien lämpöisestä ja kodikkaasta tunnelmasta puiden räiskyessä iloisesti pönttöuunissa,
katsellen koirien riehakasta palloleikkiä.

6,5-vuotis potretti parin viikon takaa

Hetkessä pukuloiston arvostelu linnanjuhlilla oli toisarvoista.
Pienen koiran jalasta tuli verta,
kynsi oli vääntynyt luonnottomaan asentoon.
Pienet pyöreät silmät näyttivät kosteilta ja tuskaisilta.
Päivystävä eläinlääkäri oli toisella puolen päivystysaluetta,
koiran voisi viedä aamulla kynnenpoistoon omalle eläinlääkärille,
pärjättäisiin hyvin yön yli, eläinlääkäri rauhoitteli minua.  

Yö sohvalla kipeän koiran kanssa ei ollut mitään herkkua. 
Heräsin monta kertaa pienten silmien tuijotukseen,
ne pyysivät auttamaan, viemään kivun pois.
ottamaan kainaloon turvaan.
Heräsin niin ikään jokaiseen lupsutukseen, 
kun pieni potilas yritti päästä pesemään kipeää varvastaan.
Heräsin kärpästen surinaan katossa,
heräsin kun oli kuuma, kun oli liian valoisaa, liian pimeää,
liian inhottavaa nukkua sohvalla.
 Silti en olisi ollut missään mieluummin kuin
pienen ystäväni vieressä.

Aamulla eläinlääkäri nappasi kynnen pois, 
ilman puudutusta. 
Tötterö kaulassa ja tuppo jalassa pieni koira näyttää niin haavoittuvaiselle.
Tärisee, tahtoo syliin, kulkee perässäni kuin varjo.

Linssilude, joka tuli muutama viikko sitten häiritsemään taulujen kuvaussessiota.


Onneksi selvittiin näin vähällä, antibiootilla ja kipulääkkeillä,
siteiden vaihtamisella ja muovipusseilla ulos mentäessä.
Onneksi ei ollut kyse mistään vakavammasta.
Aina tälläisten tapahtumien jälkeen osaa arvostaa vielä enemmän 
jokaista hetkeä rakkaiden karvakorvien kanssa. <3

Hetkeksi kadonnutta joulumieltä kaipailevin terveisin,
Marie Josefine


maanantai 23. marraskuuta 2015

Kuvia vanhasta kodista

En yleensä sorru muistelemaan
edellisiä asuntoja,



mutta saatuani vanhalta rikkimenneeltä läppäriltä
jo unohtuneet kuvat,


ei voi kuin ihastella,


 miten meillä oli kodikasta
edellisessä asunnossa.



huvittuneena muistella,
miten miehellä meni hermot ainaiseen mööpelivalssiin,



miten pientä asuntoa oli helpompi pitää siistinä,


mutta silti en vaihtaisi kulunutta vuotta täällä hirsitalovanhuksessa mihinkään muuhun ;)

Kivaa alkanutta viikkoa toivotellen, 
Marie Josefine

maanantai 16. marraskuuta 2015

Pyörähdys porstuan puolella


Toistaiseksi meijän eteisessä on hämärää,
kellertävää,
elähtänyttä.


Aluksi tykättiin kovastikin tuppeensahatuista paneeleista,
"ladonovesta", siitä kulahtaneesta tunnelmasta,
joka eteisestä välittyi. 


Täällä ei ihan heti uskoisi, että eteinen on osa elintasosiipeä, 
joka on rakennettu 10 vuotta sitten.


Eilen ostettiin tapetit (miehen valitsemat), kellertävä lasikuitutapetti saa lähtöpassit,
tuppeensahatut paneelit joutaa niin ikään pois. Uudet paneelit saavat väriä ylleen,
kuten vanha ovikin. 


Eteisen toisella reunalla oleva avonaulakko vaihtuu 
luultavasti miehen nikkaroimaksi vaatekaapiksi,
joskin peltikaappikin kuulostaisi hyvältä idealta.

Sormet niin syyhyäisi päästä jo heti paikalla tekemään!

Intoa täynnä olevin terveisin,
Marie Josefine




torstai 12. marraskuuta 2015

Masentava Marras

Eilisten ihanien kesämuistojen 
jälkeen paluu maankamaralle,




paljaaseen, 
likaisten sävyjen marraskuuhun,





vuodenaikaan, 
jolloin haluaisin vain vaipua horrokseen, 




unohtaa pihan tekemättömät työt,
kukkapenkin siivouksen,





puoliksi maatuneen lehtiarmeijan pihan melkein joka kolkasta,





herätä vasta kun luonto on kietoutunut valkeaan lumihuntuun,
havahtua pienten kristallien välkkeeseen hangella,
hoksata punaisen lakin vilahdus ikkunan takaa.

Lumista maisemaa ja talven taikaa kaipaillen,
Marie Josefine







keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kesän muisto


Syksyn ankeuden pelastaa muistot vehreästä kesästä,




Krassintaimet vanhoissa kattiloissa,




äidin kanssa yhteistuumin pihatien varteen laitettu kuunliljapenkki,



ruusubegonia, joka kukinnollaan ilahdutti myöhälle syksyyn,







Vanhan liiterin edustalla koettiin monta kivaa hetkeä,
 tikkaa heitellen,




apilaniityn keskellä istuskellen,




ihastellen avaraa maisemaa,
kuovin ja töyhtöhyypän laulusta nautiskellen.



Noh, enää vajaa puoli vuotta, niin taas alkaa vihertää..

Kesästä haaveilevin terveisin,
Marie Josefine

maanantai 9. marraskuuta 2015

Väliaikainen ateljee

Sumuisen harmaat heipat!
Ja pikainen yhden kuvan kurkistus väliaikaiseen ateljeeheni.


Oma huone yläkerrassa oottelee (edelleen) remppaajaansa.
Ennen joulua olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa 
asentamalla sinne uusi lankkulattia kaamean muovimaton tilalle.
Viimein olen saanut päätöksen tapettien suhteenkin tehtyä. Sinne tulee keltaista
Kiurujen yötä, johon olen nyt aivan hullaantunut.
Ulkosalla oottelee myöskin vanha heteka pääsyä ateljeen mietiskelypaikaksi.
Nyt vain pitäisi tämän nuukailijan repäistä ja ostaa tarvittavat materiaalit,
muuten ei valmista tule ;)

Terveiset hernerokkasumun keskeltä,
ja tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni,

Marie Josefine




torstai 5. marraskuuta 2015

Vilkaisu vierashuoneeseen

Aurinkoisen päivän innoittamana kuvasin kotia piiitkästä aikaa.
Vilkaistaampas tällä kertaa vierashuoneeseen. 



Ihanat rautaiset lampetit ja peilin olen saanut mummoltani. Ainoat mummonmuistot,
jotka uskalsin hometalosta itselleni pelastaa.


Verhot on prisman House-mallistoa ja niin ihanat, että päivittäin huokailen niiden kauneutta.
Olohuoneeseen olen metsästänyt vastaavanlaisia, kauneudellaan minut lumoavia verhoja, tuloksetta.


Tapetoinnistakin oon jo ennättänyt haaveilla, tämänkin huoneen suhteen.
Tällä hetkellä ylivoimainen ykkönen on Pihlgren & Ritolan harmaa Taikayö. 
Kuulitteko, harmaa!
 Ja vasta olkkaripostauksessa kerkesin narista, etten pidä harmaasta. .


Kuva lainattu täältä

Mitä ihmettä on tapahtunut? 
Koskaan ei pitäisi mennä sanomaan ei koskaan


Mutta, eikö kävisikin hyvin tuon mitäänsanomattoman siniharmaan tilalle
kauniit pyöreähköt taikayön kukat?

Marie Josefine









tiistai 29. syyskuuta 2015

Uusia tykkääjiä kaivataan!

Nimittäin facebook-sivulleni
Mulla on nyt tarve saada tykkääjien määrä paukkumaan taidesivullani, sillä mitä enemmän tykkääjiä, sitä suurempi draivi mulle tulee ja on pakko vaan koko ajan maalata!
Ihan hupsua ja hullunkurista. 
Olen jopa aatellut, että jossain vaiheessa voisin laittaa pienen arvonnan pystyyn tykkääjien kesken.
Palkintona olisi joku tekemäni akvarellityö paperille,
 sillä isoa maalausta en henno arvottavaksi laittaa! 
Mietintämyssyssä vielä tosin pyörii, 
olisiko se sitten voittajan mieltymysten mukainen "tilaustyö", 
vaiko joku satunnainen omatekeleeni. 

Mitäs sanotte, olisiko kiinnostusta?

Tässä vielä härnääjäksi näitä viimeisimpiä töitäni, joista tosin kaikki eivät ole vielä valmiita. 
Hiljaa hyvä tulee..





Uusia tykkääjiä ootellen, 

Marie Josefine

maanantai 28. syyskuuta 2015

Tältä täällä näyttää (osa 1)

Heippa taas pitkästä aikaa!
Nyt viimein aattelin esitellä teille ihanille lukijoilleni vähän tätä meiän huushollia.



Alotan olkkarista, 
joka on muuten ihastuttava pikkuinen kammari, 
mutta siellä ei harmi kyllä (ja miehen onneks!) voi vaihtaa järjestystä. 
Meillä on niin iso sohva, et ei se mahdu mitenkään muutoin tuonne huonepahaseen.




Siniharmaista seinistä en oikein tykkää, koskaan ei ole harmaa väri kuulunut suosikkeihin, ei sisustuksessa, ei vaatetuksessa, eikä missään.
Ellei sit tarkoteta keloharmaata puuta, mut se onkin asia erikseen.
Mies taasen tykkää seinistä, joten maalaus/tapetointi ei (vielä) tule kysymykseen. 




Eniten täällä olkkarissa (kuten muuallakin alakerrassa) rakastan näitä tummia hirsiä. Ne olikin ensimmäinen asia johon hullaannuttiin talonäytössä. 
Tämä hurmaava pönttöuuni tässä on ennen ollut herkän roosan sävyinen, oi olispa vieläkin ;)
Pitää vielä kehaista, että sain tuon kiinanruusuni kukkimaan ensimmäistä kertaa ikinä sen kymmenvuotisen minun luona asustelunsa aikana! 



Olkkarista tai peräkammarista näkyy myös toiseen peräkammariin, vierashuoneeseen.
Siellä on samanvärisen ankean siniharmaat seinät ja sieltäkin ihku vaaleanroosa pönttis on maalattu harmaaks. Melkoisen tylsää, eikö!?



Sohvanurkkauksesta en ollutkaan näköjään ottanut kuvia, eikä niitä näin harmaana päivänä viiti ottaa. Sohva on kuitenkin sellanen ruma iso modulisohva, haluaisin ihanan siron, kivanvärisen uuden sohvan, mutta se jäänee toistaseks haaveeksi vain.

Iloista alkuviikkoa toivotellen,

Marie Josefine





torstai 3. syyskuuta 2015

Pitkän hiljaisuuden syy

Niin se vaan meinaa tämänkin blogin pito jäädä unholaan, 
kun innostuu pitkästä aikaa siitä, mitä rakastaa kaikista eniten.

Tiedättehän sen hullaantumisen tunteen,
 kun kaikki muu jää taka-alalle. 
Silloin ei katso kelloa, 
ei välitä yhä kovemmin murahtelevasta mahasta,
joka nälissään yrittää sinulle viestiä, että ruokaa olisi saatava.
Silloin ei kuule kumppanin kotiin saapumista, 
eikä haluaisi välittää vieressään viipyvistä
melkein kyynelsilmäisistä nappisilmistä, 
jotka telepaattisesti viestittää halustaan saada huomiota.

Jos puhelin soi, 
sitä vastaa joko hajamielisenä mutisten siihen jotain mistä ei saa selvää, 
eikä ole tippaakaan kiinnostunut siitä, mitä asiaa soittajalla on. 
Tai sitten sitä vastaa innosta puhkuen, 
kertoen mitä tekee ja mitä siitä tulee. 
Eikä kyllä silloinkaan ole kiinnostunut toisen kuulumisista.

Sillä silloin on inspiraation kourissa, kynä tai sivellin kädessä. 
Silloin sitä piirtää tai maalaa, 
istuu taulun äärellä niin kauan,
ennenkuin tuntuu että koko maailma pyörii. 
Kun viimein nousee lopettaakseen tältä päivältä, 
meinaa lentää nurin huomatessaan miten jalat ovat puutuneet tuntikausien risti-istunnasta. 
Miten selkä on aivan vänkkyrällä ja niska jumissa.

Mutta,
ai sitä tunnetta kun tarkastelee aikaansaannoksiaan. 
Sitä ei voi järjellä selittää, 
se on hullun onnea, ajatukset pyörii vain ja ainoastaan juuri luomansa työn ympärillä. 
Silloin unohtuu kaikki kivut ja vaivat. 
Jos kumppani sattuu olemaan kotosalla, 
raukkaparka saa osansa hehkutuksesta, jota jatkuu nukkumaanmenoon saakka. 
Silloin koko maailma hymyilee, eikä illalla meinaa uni tulla.
Ja kun viimein nukahtaa, näkee unta, mistäpä muustakaan kuin uusista teoksista. 


Täältä löytyy minun viime viikkojen puuhastelut. 
Sivusta saa tykätä ja jakaakin niin paljon, kuin sielu sietää. Suotavaa olisi myös jonkinlainen tervehdys käynnin merkiksi ;)

Marie Josefine





torstai 2. heinäkuuta 2015

Kuulumisia

Hupsistakeikkaa, onpas se aika vierähtänyt niin, etten oo ennättänyt (viittinyt/jaksanut) tänne mitään kirjoitella, vaikka niin olen monesti suunnitellut.



Minun kevääni ja kesäni alku vierähtivät hyvin pitkälti puutarhahommissa. Tuli istuteltua mm. kuunliljaa, sarviorvokkeja, alppiruusua, särkynyttä sydäntä, akileijaa jne. Aika onnekas sain olla, kun lähes kaikki perennat sain äidiltäni ja ukkini pihasta. Eli halavalla piästiin!



Juhannus vierähti perinteiseen tapaan rannalla Savonlinnan Pihlajaveden kaunista saaristoa ihastellen ja asuntovaunuelämää vietellen. Onneksi meille sattui pari ihan lämmintäkin päivää kohdalle.



Rempparintamalla ei kuulu sisätilojen osalta mitään uutta. Kovasti olen kalkkimaaleja tänne suunnitellut ja niitä tapetteja kanssa. Mut koska rahat on tiukilla, niin sellaset pintarempat taitaa jäädä hamaan tulevaisuuteen :(
Sisustellut olen toki kovasti ja alkaa näyttämään ihan kodilta täällä jo.



Ulkona sensijaan on pistetty tuulemaan muutenkin kuin kukkapenkkien suhteen. On löydetty roskalava-aarteita, mm. melkoisen monta kärrinpyörää, niin isoa, kuin pientä.
Viime viikolla mies aloitteli terassiprojektia ja saikin omin voimin rakennettua valokatteen. Nyt vielä pitäsi saada kaidelaudat kuvioleikattua ja maalattua, niin saadaan pihaan uutta ilmettä ja pääsen sitten vielä sisustamaankin terassin.

Huomisen jälkeen miehellä alkaa kauan odotettu loma, joten ehkäpä luvassa enemmänkin uudistuksia kodin ja pihapiirin suhteen. Jokakesäinen lapinreissukin saa nyt jäädä, ei täältä kotoa mihinkään Savonlinnaa kauemmas henno lähteä, eikä ainakaan moneksi päivää :)

Mites teidän kesälomasuunnitelmat?


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Bloggauspaikka, eiku..




                   

Sain tässä taannoin loistavan idean kantaa (siis raahata hampaat irvessä ja hiestä märkänä, rappu kerrallaan, putoamista ja niskani taittamista peläten ) yläkerrasta meidän vanhan pulpetin tänne alas tupakeittiöön. Keksin muka vihdoin loistavan paikan läppärille. Yläkerrassahan läppäri oli alunperin, mutta se oli kovin hankalaa, ylhäällä ei ollut tarpeeksi valoa ja liian tylsäkin siellä oli yksikseen istua turjottaa.
Pöytä löysi paikan tuvan ikkunaseinältä.
Täydellistä.



Toisesta ikkunasta saattoi  nyt seurata elämää pellolla,
yhtenä päivänä mansikanlehtien makuun pääsi metsäkauris, toisella kertaa aivan ikkunan alta hyppelehti kolme jänistä.




Pari päivää siinä istuttuani sain kuitenkin tarpeekseni. Lattianrajassa oli liian vetoisaa, alkoi vanhat tutut nivelvaivat kintuissa ilmoittaa olemassaolostaan. Iskiasta pukkasi ja läppäri siirtyi takaisin omalle vanhalle paikalleen, (johon se muutti muutaman  ekan yläkerrassa vietetyn viikon jälkeen)..tuvanpöydän ääreen.


Keskellä tupaa on huomattavasti lämpöisempää, jääkaapillekin lyhyempi matka, mutta voi sitä johtohässäkkää (ja lankakeriä, jos innostun netistä etsimään virkkuuohjeita ja kokeilemaan malleja..) joka valtaa ruokapöydän. Meillähän ei toimi langaton netti (enkä sellaista meille huolisikaan), joten lattiaa pitkin menee johto jos toinenkin. Antenninjohdon tietysti voisi paukutella seinää myöten etenemään, mutta mistä sitä tietää, milloin saan jälleen ahaa-idean siirtää koneen tyystin toiseen paikkaan :D



Bloggauspaikka toimii nyt kukkapöytänä. Jos innostun saatan siinä intoutua piirtelemään, tai vähintäänkin värittelemään ihastuttavaa Johanna Basfordin värityskirjaa, siis ellei ole ulkona liian tuulista..
Tämä auringonpalvoja ei sensijaan moisista probleemoista paljoa välitä. Pääasia, että aurinko paistaa.



Mukavaa viikonloppua toivotellen, 
Marie Josefine