Vuosi tuli täyteen (osa 2)

Maisemiin taisin ihastua, jos mahdollista niin vielä enemmän, kuin taloon. Tai ainakin yhtä paljon!

Kun muutettiin, satoi yön aikana viistoista senttiä märkää lunta ja aamulla olikin sähköt poikki. Täällä on vuoden aikana ollut luvattoman monta kertaa sähköt poikki. Pari kolme kertaa on pylväästä pudonneet langat kovan tuulen seurauksena. Kerran mnsikanpoimijat havaitsivat pellolla maastopalon ja toisen kerran minä onnekkaasti satuin huomaamaan, miten savu nousee keskellä peltoa olevasta pylväästä. Soitto sähköyhtiöön ja pian saapuivatkin ahkerat työmiehet keikkumaan pylvääseen ja sammuttaman paloa. Sähköt saatiin pari tuntia myöhemmin.

Keväällä kuravellimaiseman keskeltä kuului ihastuttavia töyhtöhyypän naukaisuja, joutsenten torvisoittokuntaa ja kaikenlaisten pikkulintujen liverrystä päivä päivältä enemmän. Silloin minä keräilin lumen alta paljastuneita roskia, kuten jo aiemmin olen kertonut, suunnittelin jo täyttä päätä istutuksia ja kukkapenkin paikkaa.

Koirat viihtyivät tarhassa, kumpainenkin omaan tyyliinsä. Mustaselkäinen Terri nautti olostaan saadessaan olla itsekseen, haistellen ja kuunnellen luontoa. Tiira sensijaan jokseenkin läheisriippuvaisena ei osannut ottaa tarhan tarjoamaa pientä vapautta vastaan. Se haukkui, vinkui, rääkyi kuin päätä leikattaisiin. Se tahtoi sinne missä minäkin tai miehenikin. Ja auta armias, jos oltiin koko poppoo ulkona, silloin ei vinkumisesta tullut loppua! Psst. Kuvassa näkyvät kökköset ovat käpyjä, ei koirankakkaa! Sitäkin lumen alta löytyi montakymmentä saavillista edellisen asukkaan palveluskoirien jäljiltä. Monena päivänä sain selkä vääränä kantaa paskaa aitauksesta metsään.  

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, joskin homealtistuksen jälkeen inhottaa lumen alta löyhkäävä homeinen maa ja sen aikaansaamat oireet. Silti pidän paljaasta maasta ja sieltä pikkuhiljaa esiintyöntyvästä vihreydestä. Tulevana keväänä onkin jännitettävää, nouseeko maasta syksyn sateiden aikaan miehen istuttamat krookukset ja tulppaanit!

Tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni! :)

Marie Josefine

Vuosi tuli täyteen (osa 1)

Kylläpä se aika rientää. Vuosi sitten elettiin jänniä aikoja, kun saatiin tänne hirsiseinien suojaan avaimet ja tultiin kera koirien ihmettelemään tyhjää taloa. Koirat juoksi ympäri taloa, haistellen edellisen omistajan eläinten hajuja, juosten rappuja ylös ja alas, vaikka luultiin niiden olevan niin jyrkät, ettei koirat uskalla niitä mennä. Eikä Tiira varsinkaan, kun sillä on korkean paikan kammo. Istuttiin tuvan lattialla selkä keittiökaapistoa vasten ja mietittiin osattaisiinko lämmittää massiivista leivinuunia. Kumisisiko seinät tyhjyyttään, vaikka tuotaisiin omat huonekalumme pikku kaksiostamme tänne. Osattaisiinko asua näin väljästi. Pelottaisiko asua näin vanhassa talossa.

Äkkiä siihen kaikkeen tottui, kerrosten välillä ramppaamiseen, kun unohtui jokin tavara väärään kerrokseen. Uunien kohentamiseen ja puiden lisäämiseen, varovaisuuteen,
ettei laita uunin peltejä liian aikaisin kiinni häkävaaran takia.
Keväällä lokkien päättymättömään kiljumiseen viikkojen ajan mansikkamaan yllä. kesällä mansikanpoimijoiden venäjänkieliseen polotukseen.
Elämään avaralla ja tuulisella paikalla, seinien napsahteluihin, tuulen ulinaan ja kärpästen määrän ainaiseen lisääntymiseen, johtuen läheisestä maatilasta.

Tavarat löysivät oman paikkansa ja varsinkin alakerrassa on liikaakin kamaa kaikkialla. Yläkertaa en ole vielä osannut sisustaa omanlaisekseni. Makkarissa pitäisi tapettia vaihtaa, tehdä valmiiksi edelleen keskeneräinen ateljeeni, vessa sisustaa kivaksi ja ylä-aulakin kaipaisi muodonmuutosta. 

Vain miehen huone on valmis. Miehen oma puuhapaikka ja baari. 

Onneksi eilen saatiin yksi etappi valmiiksi eli eteisen tapetointi! Siitä piakkoin juttua, kunhan saadaan vielä listat paikoilleen ja väliaikainen naulakko seinään. 

Remppahuumaterveisin, Marie Josefine