Kuulumisia taiteilijantorpalta

Meni kevät, meni kesä ja tuli syksy. 

Kevään odotin kuin kuuta nousevaa tulevaa Helsingin reissua, 

johon olin menossa yhteisnäyttelyyn Galleria Foggaan. 

Odotin kuin kuuta nousevaa myöskin heinäkuun alkua,

 jolloin meille tuli uusi perheenjäsen.

Tarmo, suloinen pieni riiviö tuli sekoittamaan pakkaa, 

muutti meidän rauhaisan koiralauman ei niin rauhaisaksi,

välillä suorastaan stressaavaksi peräänantamattomuudellaan.

Ja jos jotain hyvää, niin aina myös on jotain pahaa ja epäonnea ja surua matkassa. 

Viime talvena sain kuulla läheiseni sairastavan syöpää. 

Heinäkuun lopulla hyvästeltiin isäni haudan lepoon. 

Suru ottaa aina aikansa, nyt on jo helpompaa, 

mutta vielä tulee hetkiä, kun kyynelille ei ole loppua. 

Pitkään olin tekemättä mitään, 

en saanut aikaiseksi uusia maalauksia, sisusteluista puhumattakaan. 

Nyt kuitenkin pikkuhiljaa kiinnostaa molemmat asiat, 

joten bloggaaminenkin ehkä lähtee pitkän tauon jälkeen jälleen sujumaan.

Syksyn tulevia meininkejä sisustusrintamalla on viimein keittiön yhden seinän tapetointi, alakerran vessan tapetointi, eteisen rempan saattaminen loppuun, sekä muuten vain pienimuotoinen sipistely vähän joka huoneessa. 

Tervetuloa takaisin seuraamaan siis elämää Taiteilijantorpassa!

Syysterkuin, Mari

ARVONTA!

Näin masentavan harmaan aamun piristykseksi polkaisin facebook-sivullani arvonnan käyntiin.

Voittaja saa veloituksetta valitsemastaan lemmikin tai muun eläimen kuvasta minun maalaaman taulun. Taulu tulee olemaan kooltaan 30x30cm, akvarelleilla ja guasseilla vanerille maalattu.

Arvontaan tosin on ehtonsa, minun taidesivulle pitäisi saada ensin 700 tykkääjää. Kahden viikon päästä, eli 21.4 suoritetaan arvonta, mikäli tykkääjämäärä on täyttynyt.

Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla facebookissa, minkä eläimen kuvasta haluaisit maalauksen, jos voitat. Vaihtoehtoisesti jos et ole feissarissa, voit kommentoida tämän postauksen alle :)

Jotta arvonnasta tulee totta, siellä feissarissa ja myöskin täällä blogimaailman puolella kannattaa ja pitää jakaa tätä! :)

Kuulumisia :)

Mie olen koko pitkän talven vaan maalannut. Ei kai ole kulunut päivääkään, etten olisi maalannut.

Tauluja siis, näyttelyä varten. Olen näet kesäkuussa ryhmänäyttelyssä Helsingissä. Laittelen tännekin myöhemmin tarkempaa infoa näyttelyn ajankohdasta ja muista tiedoista. Olisi aivan huippuhienoa, jos blogini lukijoitakin eksyisi taidettani katselemaan :)

Niin ja pitääpä mainostaa sitäkin, että piakkoin taidesivullani feissarissa on arvonta käynnissä, jossa voittaja saa minun maalaaman teoksen omasta lemmikkinsä kuvasta. Mutta laitan siitäkin vielä lisää infoa, kun saan arvonnan laitettua pystyyn ;)

Maalauksiani tältä vuodelta. Osa vielä keskeneräisiä, osasta näkyy vain yksityiskohtia :)

Täällä kotona ei vieläkään ole ihmeempiä remppoja tapahtunut. Mies oli jonkin aikaa tuossa lomautuksilla, joten rahaa ei ollut tuhlattavaksi mihinkään ylimääräiseen. Samat suunnitelmat ne siis edelleen mielessä pyörii, mutta josko jo tässä kuussa saataisiin eteinen valmiiksi ja suunnitelmia on keittiöönkin..Ja tietty ateljeeseen ja yläaulaan ja makkariin ja.. voih, inhottaa tämä aikaansaamattomuus, haluaisin heti mulle kaikki tänne!

Sain sentään kuitenkin tahtoni läpi olkkarikammarin uuden järjestyksen vaihtamiseen. Ja joutuipa mieskin lopulta myöntämään, että nyt on parempi ;)

Käytiin tuossa vähän vanhojen tavaroiden liikkeissäkin, mitä mukaan lähti, niin teen niistäkin omat postauksensa :) 

Keväisin terveisin, Marie Josefine

Vuosi tuli täyteen (osa 2)

Maisemiin taisin ihastua, jos mahdollista niin vielä enemmän, kuin taloon. Tai ainakin yhtä paljon!

Kun muutettiin, satoi yön aikana viistoista senttiä märkää lunta ja aamulla olikin sähköt poikki. Täällä on vuoden aikana ollut luvattoman monta kertaa sähköt poikki. Pari kolme kertaa on pylväästä pudonneet langat kovan tuulen seurauksena. Kerran mnsikanpoimijat havaitsivat pellolla maastopalon ja toisen kerran minä onnekkaasti satuin huomaamaan, miten savu nousee keskellä peltoa olevasta pylväästä. Soitto sähköyhtiöön ja pian saapuivatkin ahkerat työmiehet keikkumaan pylvääseen ja sammuttaman paloa. Sähköt saatiin pari tuntia myöhemmin.

Keväällä kuravellimaiseman keskeltä kuului ihastuttavia töyhtöhyypän naukaisuja, joutsenten torvisoittokuntaa ja kaikenlaisten pikkulintujen liverrystä päivä päivältä enemmän. Silloin minä keräilin lumen alta paljastuneita roskia, kuten jo aiemmin olen kertonut, suunnittelin jo täyttä päätä istutuksia ja kukkapenkin paikkaa.

Koirat viihtyivät tarhassa, kumpainenkin omaan tyyliinsä. Mustaselkäinen Terri nautti olostaan saadessaan olla itsekseen, haistellen ja kuunnellen luontoa. Tiira sensijaan jokseenkin läheisriippuvaisena ei osannut ottaa tarhan tarjoamaa pientä vapautta vastaan. Se haukkui, vinkui, rääkyi kuin päätä leikattaisiin. Se tahtoi sinne missä minäkin tai miehenikin. Ja auta armias, jos oltiin koko poppoo ulkona, silloin ei vinkumisesta tullut loppua! Psst. Kuvassa näkyvät kökköset ovat käpyjä, ei koirankakkaa! Sitäkin lumen alta löytyi montakymmentä saavillista edellisen asukkaan palveluskoirien jäljiltä. Monena päivänä sain selkä vääränä kantaa paskaa aitauksesta metsään.  

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, joskin homealtistuksen jälkeen inhottaa lumen alta löyhkäävä homeinen maa ja sen aikaansaamat oireet. Silti pidän paljaasta maasta ja sieltä pikkuhiljaa esiintyöntyvästä vihreydestä. Tulevana keväänä onkin jännitettävää, nouseeko maasta syksyn sateiden aikaan miehen istuttamat krookukset ja tulppaanit!

Tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni! :)

Marie Josefine

Vuosi tuli täyteen (osa 1)

Kylläpä se aika rientää. Vuosi sitten elettiin jänniä aikoja, kun saatiin tänne hirsiseinien suojaan avaimet ja tultiin kera koirien ihmettelemään tyhjää taloa. Koirat juoksi ympäri taloa, haistellen edellisen omistajan eläinten hajuja, juosten rappuja ylös ja alas, vaikka luultiin niiden olevan niin jyrkät, ettei koirat uskalla niitä mennä. Eikä Tiira varsinkaan, kun sillä on korkean paikan kammo. Istuttiin tuvan lattialla selkä keittiökaapistoa vasten ja mietittiin osattaisiinko lämmittää massiivista leivinuunia. Kumisisiko seinät tyhjyyttään, vaikka tuotaisiin omat huonekalumme pikku kaksiostamme tänne. Osattaisiinko asua näin väljästi. Pelottaisiko asua näin vanhassa talossa.

Äkkiä siihen kaikkeen tottui, kerrosten välillä ramppaamiseen, kun unohtui jokin tavara väärään kerrokseen. Uunien kohentamiseen ja puiden lisäämiseen, varovaisuuteen,
ettei laita uunin peltejä liian aikaisin kiinni häkävaaran takia.
Keväällä lokkien päättymättömään kiljumiseen viikkojen ajan mansikkamaan yllä. kesällä mansikanpoimijoiden venäjänkieliseen polotukseen.
Elämään avaralla ja tuulisella paikalla, seinien napsahteluihin, tuulen ulinaan ja kärpästen määrän ainaiseen lisääntymiseen, johtuen läheisestä maatilasta.

Tavarat löysivät oman paikkansa ja varsinkin alakerrassa on liikaakin kamaa kaikkialla. Yläkertaa en ole vielä osannut sisustaa omanlaisekseni. Makkarissa pitäisi tapettia vaihtaa, tehdä valmiiksi edelleen keskeneräinen ateljeeni, vessa sisustaa kivaksi ja ylä-aulakin kaipaisi muodonmuutosta. 

Vain miehen huone on valmis. Miehen oma puuhapaikka ja baari. 

Onneksi eilen saatiin yksi etappi valmiiksi eli eteisen tapetointi! Siitä piakkoin juttua, kunhan saadaan vielä listat paikoilleen ja väliaikainen naulakko seinään. 

Remppahuumaterveisin, Marie Josefine

Blogivinkki

Aloitin joku aika sitten kirjoittamaan myös toista blogia, taiteestani. Siihenkin ihan viime päivinä puhalsin uutta tuulta purjeisiin ja nyt sinne kaivattaisiin lukijoita, jotta mielenkiintoni säilyy sen suhteen ;)

Eli jos pidät taiteesta ja haluat seurata millaisia teoksia minulta syntyy ja ehkäpä jotain tekstinpätkääkin, mitä ja miksi olen ajatellut tehdessäni, niin hyppää ihmeessä kyytiin!
Jos olet kiinnostunut teettämään tilaustyötä ihan mistä vain aiheesta, niin ota rohkeasti yhteyttä :)

Blogin puolella on tosiaan vielä aika vähän yhtään mitään, mutta jos innostuit, niin Facebook-sivullani  löytyy melkeimpä kaikki tekemäni taideteokset, niin uudet kuin vanhat, niin koirataidetta, kuin muotokuvia ihmisistä ja vielä jotain muutakin. Tervetuloa sinnekin tutkailemaan ja tykkäilemään ;)

Taideterveisin, Marie Josefine

Koristemaalausmania

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut, siis taas vain haaveillut, koristemaalauksista. Haluaisin väriä elämään ja tähän torppaan.

Meidän ala-aulassa, josta lähtee rappuset yläkertaan, on kenties rumimman väristä maalia seinissä, mitä ikinä voi olla. Ihonväristä. Kuka maalaa seinänsä ihonvärillä. Ja ajatella vieressä komeat tummat, jykevät hirret. 

Ala-aulassa on myös sähkökaappi, joka on ihan jotain lastulevyä männynsävyisellä pinnoitteella. Kaappia koristaa toistaiseksi  Martta Wendelinin edellisvuotisista kalentereista leikatut kuvat. Ettei näyttäisi aivan niin ankealta.

Haluaisin maalata kaapin oven Annie Sloanin kalkkimaalilla, sen kun pitäisi tarttua kuulemma mille vain pinnalle. Kaapista tulisi napoleonin sininen. Ja maalaisin keskelle komean koristemaalauksen.

Tupaan menevän oviaukon yläpuolella on alue, johon haluaisin maalata talon vuosiluvun. Pohjaksi tulisi samaa napoleoninsinistä ja vuosiluku komeilla numeroilla. Sähkökaapin yläpuolella puolestaan on ilmeisesti sähköjohtoja peittävä palkki, jonka voisi myös maalata samalla sävyllä. Muutoin seinät hirsien vieressä saisivat ylleen alaosastaan vanhaa turkoosia ja yläosaan kermaa tai vanhaa valkoista. 

Halusin tämänkin rempan toteuttaa jo viime kesänä, mutta mies toppuutteli, että kaikki aikanaan. Eikä! Minä haluan kaikki just nyt ja heti!

Lainasin Pinterestistä näitä kivoja koristemaalauksia ja olen täällä aivan täpinöissäni, 

jotain tälläistä. Ihanan värikylläistä. Iloisia kuvioita. 

Mutta aulaan vielä palatakseni, sieltä pääsee siis eteiseen, siis porstuaan siitä vanhasta ladonoven tapaisesta, joka on ihan alasti luonnollisessa asussaan vanhat maalit pois raaputettuina.

Sen haluaisin maalata myös. 

Riemunkirjavaksi on ehkä liian voimakas sana kuvaamaan sitä mitä tarkoitan, mutta värikkääksi jokatapauksessa, kenties molemmilta puolilta eriväriseksi. Tosin mieheni jo kiljaisi, ettei ikinä. Kun oven kuulemma pitää olla molemminpuolin samanvärinen!

Miksi? Miksi ei voitaisi elää kuin huvikummussa, olla välittämättä sellaisista tylsistä aikuisten säännöistä?

Tupa kaipaisi niin ikään koristemaalarin tarkkaa kättä ja pikkuruista sivellintä. 

Tahtoisin maalata uuteen uskoon läppäripöytänä toimivan vanhan pulpetin, sekä siniseen tuoliin tehdä jotain kivoja kuvioita.

Ja entä yläkerran makkari sitten. Tuon allaolevan kuvan sängynpääty on jotain liian ihastuttavaa.

Noh, toistaiseksi, rahahuolien keskellä, saan tyytyä vain maalaamaan tauluihin värienergiaa.

Värikkäin terveisin, Marie Josefine

Kaikkea uutta!

Kyllästyin totaalisesti blogini nuhjuiseen ilmeeseen, siispä olenkin tämän aamupäivää hampaat irvessä etsinyt uutta ulkoasua. Toisaalta olisin halunnut jotain hienoa ja modernia, mitä kaikilla muillakin on. Mutta sitten. Olenko minä muka hieno ja moderni, ajan henkeä noudattava noin niinkuin muuten, ihmisenä. 

No en. 

Haluan aina olla erilainen kuin muut, erottua joukosta. Tehdä asiat toisin ja omalla tavallani. 

Siispä kymmeniä blogiulkoasuja kahlattuani löysin viimein täydellisen, joka kuvaa minua. Rakastan kukkia, vanhanaikaisuutta, värejä, ja ennenkaikkea maalauksellisuutta. Maalaamista, itseni toteuttamista. vapautta tehdä ja olla mitä haluan. 

Pitkään olen miettinyt myös tylsää hirsiseinää ja hirvensarvia nimeä. Se oli ensimmäinen mikä mieleen tuli, kun tänne muutettiin ja aloin miettiä blogille nimeä. Sellainen sana, että kun kysytään mikä blogisi nimi on, se menee aivan änkyttämiseksi, enkä edes muista kumpi tulee ensiksi, sarvet vai hirret. Joten, tästä lähtien kerron tarinoita Taiteilijan Torpasta. Siispä, pitemmittä puheitta, tervetuloa viihtymään pikkaisen boheeminpaan torppaan! :)