Muratti

Muratti on mielestäni yksi kauneimmista huonekasveista. 

Tämä oli ensimmäisiä ostoksia uuteen kotiimme. 

Ilahduttavaa nähdä, miten se on lähtenyt kasvamaan.

Täällä tuvan puolella kasvit kukoistaa, 

toisin on kahdessa kammarissa täällä alhaalla.

Pönttöuuneista tulee kai liian kuumaa ja kuivaa ilmaa, 

toisaalta taas lattianrajat ovat todella vetoisat. 

Tai sitten en vain osaa ;)

Marie Josefine

Onnittelut kymmenvuotiaalle!

Tämän blogin piti olla pelkkä sisustus ja remppablogi, mutta koska pidin useamman vuoden omaa lifestyleblogiani, niin taidan tämänkin sellaiseksi muuttaa. Sitäpaitsi minulla on kamala ikävä vanhaa blogiani ja sen lukijoita. Voisin tietysti vielä palauttaa blogin takaisin, mutta koska siihen liittyy huonoakin, niin en sitä enää uudelleen avaa. Sitä kävi lukemassa monta sellaista ihmistä (muutamia sukulaisia), joiden en halua enää tietävän asioistani, niin jatkan ennemmin täällä yksinpuhumisiani. Ehkä tänne vielä joku eksyy lueskelemaan.

Olihan minulla asiaakin. yksi karvakavereistani täyttää tällä viikolla pyöreät kymmenen vuotta. Tarkkaa syntymäpäivää en tiedä, joten meillä on Terrin kanssa yhtä synttäriä koko viikko. Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon, niin hyvää kuin pahaa. Terri on kävelevä katastrofi, onneks viime vuosina onnettomuustahti on hiljentynyt. Ilmeisesti sille on tullut järkeäkin päähän ruoasta haaveilun lisäksi.
Vuosien saatossa ja ilmesesti pallien poiston takia siitä on tullut melkoinen luppana, hyvin pysyy pihassakin irti ja tottelee peräti jossain määrin. Tosin jos Terrille selkänsä kääntää, voi olla varma, että johonkin se livahtaa. Yleensä syömään jotain haisevaa raatoa tai jätöksiä. Varmuuden vuoksi se hinkkaa turkkiaan vimmalla ihanuuden päällä, kuin tietäen, että kohta ihanuus loppuu.
Täällä omassa pihassa Terriä tuskin kovin useasti tulee irti laskettua, sillä piha-aidan toiselta puolen alkaa suuri mansikkamaa, jonka omistaja ei varmaan tykkäisi mansikoita varastelevasta koirasta. Talon ohi kulkeva hiekkatie on myös liian lähellä ja liian vilkas, kun ei tuo pöhköläinen osaa autoja varoa.

Joitain hauskoja muistoja vuosien varrelta muistellakseni, niin kun mun nykyinen mies oli ekaa kertaa mun luona kylässä, niin eikös Terri ollut keksinyt omaa kivaa meidän poissaolon aikana. Oli syönyt 10 kilon koiranruokasäkistä ainakin puolet. Sitten se oksenteli ja paskanteli pitkin poikin kämppää koko seuraavan yön. Uskokaa pois, silloin ei naurattanut.
Kerran kerrostalossa asuessamme se meni naapurin ovesta sisään. Yläkerrasta kuului naisen kirkunaa ja huutoa, kenen koira meillä oikein on?
Niin, että sellainen koira on Terri.

Minun piti tämäkin teksti julkaista jo maaliskuun alussa, mutta koska unohtelen usein asioita, niin unohdin tämänkin tekstintekeleen.
Tänne on eksynyt muutama lukijakin, ihanaa, toivottavasti viihdytte ilmeisesti harvoin päivittyvän blogini seurassa! Hiukan olen saanut jo kotiakin kuvailtua, ehkäpä piankin innostun esittelemään nurkkiamme :)

Lumisateisin terveisin Marie Josefine

Tapettisuunnittelua osa 2

Postilaatikosta löytyi mieluisa yllätys.
Tapettitalon kirje tuli jo nyt, vaikka vasta toissapäivänä tilasin mallipalat.
Vapisevin sormin revin kuoren auki, mutta oivoi, itku ja hammastenkiristys. Kaikki suosikkitapetit oli loppu ja niitä ei ilmeisesti enää edes valmisteta. Tää on tietenkin sitä kuuluisaa minun huonoa tuuria, kuinkas muutenkaan.
Olivat ystävällisesti laittaneet kuitenkin tilalle saman verran mallipaloja, mitä jäi uupumaan. Harmi vain että ne eivät juurikaan omaa silmääni miellyttäneet. Ei auta, näillä mennään toistaiseksi. Eihän sitä tiedä, jos vaikka mieli muuttuu, kun aikansa niitä tuijottelee ;) Mulle kuitenkin käy usein niin, että inhokista tuleekin suosikki.

Meillä on aika kiva ja tilava yläaula, jossa on lakattu mäntyinen puolipaneeli, yläosa on surullisen kuuluisaa lasikuitutapettia. Lattia on vaalean puunsävyistä laminaattia.  Tilahan on valtavan siisti, mutta sieltä puuttuu jotain, sen oman ilmeen esiin taikominen. Aulasta pääsee viiteen huoneeseen, kahteen kammariin, makuuhuoneeseemme, vaatehuoneeseen ja vessaan.

Yläaulaan oli alunperin suunnitteilla keltainen metsätähti tai vihreä kamomilla tapetti, mutta juuri ne uupuivat lähetyksestä. Nyt seinää koristaa aaneloset vaaleanvihreästä ja keltaisesta atomista, keltaisesta ja beigestä lukosta, sekä vihreästä niittyleinikistä. Jälleen kerran miehellä ja mulla meni yksiin valinta, vihreää atomia sen olla pitää!

Yritin ottaa yläaulasta joitain kuvia, mutta vapisevat käteni ja vanha pokkari eivät ole kaikkein paras vaihtoehto, joten kuvia en täällä julkaise. Ehkä tilanne paranee, jahka saan järkkärini kuntoon ja tilaan toisenlaiset valaisimet.

Marie Josefine

Tapettisuunnitelmia

Poden aivan valtavaa tapetointikuumetta. Oon tuntikausia viettänyt eri tapetinvalmistajien sivuilla innostuen milloin mistäkin väristä ja kuviosta. Kuitutapetit on ihan ehdottomasti pois laskuista, halutaan tänne perinteitä kunnoittavia paperitapetteja.
Eilen sain viimein tilattua tapettinäytteet, Tapettitalosta. Niitä odotellessa on hyvä täällä kerrata ja selkeyttää suunnitelmia.

Tapetoitavaa riittää, ainakin makuuhuone, mun ateljee, yläkerran aula, tupakeittiö ja eteinen kaipaavat uutta pintaa. Miehen oma huone kaipaa kanssa, mutta jääköön se toistaiseksi salaisuudeksi, mitä ollaan sinne suunniteltu.

Eteinen on ihastuttavan iso, ainakin jos vertaa ankeiden vuokra-asuntojen eteistiloihin. Eteisen seiniä koristaa tällä hetkellä ruma vaalean persikan sävyinen lasikuitutapetti. Alaosan paneeli on tuppeensahattua lautaa. Lattialla kaarnan sävyiset kivilaatat. Tuppeensahattu paneeli saa jäädä, tosin sitä joutuu ehostamaan. Eteiseen suunnitteilla olevat värit ovat sininen tai siniharmaa, harmaa ja valkoinen. Lattia pysyy samana.

Eteiseen on tällä hetkellä kaks tapettivaihtoehtoa, joko Jugend-köynnös tai Pro-Finlandia.

Mun ateljeesta tulee värikäs ja innostava. En osannut päättää muutaman tapetin välillä, joten tilasin useamman mallin auttamaan valinnassa. Meillä tulee muissa huoneissa olemaan lempivärejäni turkoosia ja vihreää, joten ateljeehen pitää saada jotain räväkämpää. Punaista tai oranssia, kenties keltaista. Tällä hetkellä siellä on kammottavat siniset tapetit ja aurinkoboordi. Huoneessa on viistokatto ja ruma muovimatto. Hah, olipas runollista!
Ateljeehen haluaisin lautalattian, luonnollisen tottakai. Laminaatit on toki upeita, mutta en ole päässyt niiden luonnottomuuden ajatuksesta eroon. Laminaatin pinta on ties mitä muoviyhdistettä, miten sellanen muka sopii vanhaan taloon? Noh, meiltä toki täältä entuudestaan löytyi jo laminaattia, mutta silti!
Mutta siis niihin tapetteihin, tässä kursimani kollaasi vaihtoehdoista:

Vieläkö jaksatte lukea, vai jätänkö ensi kertaan? Taidan jättää jotain huomisellekin. Nimittäin nyt mun pitäisi lähteä etsimään kameraa, järkkäri on pois laskuista, sen patterikansi on rikki. Onneksi meillä on tavallinen pokkarikin, kun vain muistaisi, missä? :) Muuton jäljiltä moni tavara hakee vielä paikkaansa, mutta kaikki aikanaan. 

Marie Josefine

Tervetuloa!

Vihdoin ja viimein unelmat toteutuivat. Vuosia unelmoin yksin ja yhdessä mieheni kanssa asumisesta maalla ja mielellään hirsitalossa. Täällä sitä nyt on reilun kuukauden päivät ihmetelty 1930-luvun hirsiseinien suojassa. Katseltu ikkunoista avautuvaa laajaa peltomaisemaa, nautittu illoista ison leivinuunin ja pönttöuunien lämmössä, suunniteltu remppaa useampaan huoneeseen, tilattu tapettimalleja ja maalikarttoja.
Osteltu uusia kodinkoneita, valaisimia, mattoja, verhoja..Aivan ihanaa tämä tilantuntu, kun on koko aikuisikänsä asustellut pienissä vuokra-asunnoissa. Ykskaks huomaakin, miten tarvitsee yhtä sun toista, vaikka luuli aina, että omistaa jo aivan kaiken.

Pitemmittä puheitta, lämpöisesti tervetuloa jokaiselle blogiini eksyvälle, toivottavasti postaukseni piristävät ja inspiroivat teitä siellä ruudun toisella puolella!

 Marie Josefine