Meni kevät, meni kesä ja tuli syksy.
Kevään odotin kuin kuuta nousevaa tulevaa Helsingin reissua,
johon olin menossa yhteisnäyttelyyn Galleria Foggaan.
Odotin kuin kuuta nousevaa myöskin heinäkuun alkua,
jolloin meille tuli uusi perheenjäsen.
Tarmo, suloinen pieni riiviö tuli sekoittamaan pakkaa,
muutti meidän rauhaisan koiralauman ei niin rauhaisaksi,
välillä suorastaan stressaavaksi peräänantamattomuudellaan.
Ja jos jotain hyvää, niin aina myös on jotain pahaa ja epäonnea ja surua matkassa.
Viime talvena sain kuulla läheiseni sairastavan syöpää.
Heinäkuun lopulla hyvästeltiin isäni haudan lepoon.
Suru ottaa aina aikansa, nyt on jo helpompaa,
mutta vielä tulee hetkiä, kun kyynelille ei ole loppua.
Pitkään olin tekemättä mitään,
en saanut aikaiseksi uusia maalauksia, sisusteluista puhumattakaan.
Nyt kuitenkin pikkuhiljaa kiinnostaa molemmat asiat,
joten bloggaaminenkin ehkä lähtee pitkän tauon jälkeen jälleen sujumaan.
Syksyn tulevia meininkejä sisustusrintamalla on viimein keittiön yhden seinän tapetointi, alakerran vessan tapetointi, eteisen rempan saattaminen loppuun, sekä muuten vain pienimuotoinen sipistely vähän joka huoneessa.
Tervetuloa takaisin seuraamaan siis elämää Taiteilijantorpassa!
Syysterkuin, Mari
Voimia suruusi♥
VastaaPoistaViime viikolla tuli Äitini kuolemasta kaksi vuotta ja vieläkin välillä suru pusertaa rintaa, mutta nyt jo muistuu mieleen kaikkea hyvääkin.♥
Ihana Tarmo...sopiva nimi pakansekoittelijalle...:)
Kiitos, samoin sinulle omaasi ♥
VastaaPoistaTarmosta piti alunperin tulla Touko, mutta koiran luonteen tietäen, Tarmo olikin nappivalinta! :D
Suloinen Tarmo ♥
VastaaPoista