toisenlainen itsenäisyyspäivä

Meidän itsenäisyyspäivä vierähti mukavasti iltaan asti, 

askarrellen vanhoista kirjansivuista himmelipillejä,

kurkkien ikkunasta miehen tekemän jätkänkynttilän roihuamista pihan perällä,

nauttien lämpöisestä ja kodikkaasta tunnelmasta puiden räiskyessä iloisesti pönttöuunissa,

katsellen koirien riehakasta palloleikkiä.

6,5-vuotis potretti parin viikon takaa

Hetkessä pukuloiston arvostelu linnanjuhlilla oli toisarvoista.

Pienen koiran jalasta tuli verta,

kynsi oli vääntynyt luonnottomaan asentoon.

Pienet pyöreät silmät näyttivät kosteilta ja tuskaisilta.

Päivystävä eläinlääkäri oli toisella puolen päivystysaluetta,

koiran voisi viedä aamulla kynnenpoistoon omalle eläinlääkärille,

pärjättäisiin hyvin yön yli, eläinlääkäri rauhoitteli minua.  

Yö sohvalla kipeän koiran kanssa ei ollut mitään herkkua. 

Heräsin monta kertaa pienten silmien tuijotukseen,

ne pyysivät auttamaan, viemään kivun pois.

ottamaan kainaloon turvaan.

Heräsin niin ikään jokaiseen lupsutukseen, 

kun pieni potilas yritti päästä pesemään kipeää varvastaan.

Heräsin kärpästen surinaan katossa,

heräsin kun oli kuuma, kun oli liian valoisaa, liian pimeää,

liian inhottavaa nukkua sohvalla.

 Silti en olisi ollut missään mieluummin kuin

pienen ystäväni vieressä.

Aamulla eläinlääkäri nappasi kynnen pois, 

ilman puudutusta. 

Tötterö kaulassa ja tuppo jalassa pieni koira näyttää niin haavoittuvaiselle.

Tärisee, tahtoo syliin, kulkee perässäni kuin varjo.

Linssilude, joka tuli muutama viikko sitten häiritsemään taulujen kuvaussessiota.

Onneksi selvittiin näin vähällä, antibiootilla ja kipulääkkeillä,

siteiden vaihtamisella ja muovipusseilla ulos mentäessä.

Onneksi ei ollut kyse mistään vakavammasta.

Aina tälläisten tapahtumien jälkeen osaa arvostaa vielä enemmän 

jokaista hetkeä rakkaiden karvakorvien kanssa. <3

Hetkeksi kadonnutta joulumieltä kaipailevin terveisin,

Marie Josefine