Bloggauspaikka, eiku..

                   

Sain tässä taannoin loistavan idean kantaa (siis raahata hampaat irvessä ja hiestä märkänä, rappu kerrallaan, putoamista ja niskani taittamista peläten ) yläkerrasta meidän vanhan pulpetin tänne alas tupakeittiöön. Keksin muka vihdoin loistavan paikan läppärille. Yläkerrassahan läppäri oli alunperin, mutta se oli kovin hankalaa, ylhäällä ei ollut tarpeeksi valoa ja liian tylsäkin siellä oli yksikseen istua turjottaa.

Pöytä löysi paikan tuvan ikkunaseinältä.
Täydellistä.

Toisesta ikkunasta saattoi  nyt seurata elämää pellolla,
yhtenä päivänä mansikanlehtien makuun pääsi metsäkauris, toisella kertaa aivan ikkunan alta hyppelehti kolme jänistä.

Pari päivää siinä istuttuani sain kuitenkin tarpeekseni. Lattianrajassa oli liian vetoisaa, alkoi vanhat tutut nivelvaivat kintuissa ilmoittaa olemassaolostaan. Iskiasta pukkasi ja läppäri siirtyi takaisin omalle vanhalle paikalleen, (johon se muutti muutaman  ekan yläkerrassa vietetyn viikon jälkeen)..tuvanpöydän ääreen.

Keskellä tupaa on huomattavasti lämpöisempää, jääkaapillekin lyhyempi matka, mutta voi sitä johtohässäkkää (ja lankakeriä, jos innostun netistä etsimään virkkuuohjeita ja kokeilemaan malleja..) joka valtaa ruokapöydän. Meillähän ei toimi langaton netti (enkä sellaista meille huolisikaan), joten lattiaa pitkin menee johto jos toinenkin. Antenninjohdon tietysti voisi paukutella seinää myöten etenemään, mutta mistä sitä tietää, milloin saan jälleen ahaa-idean siirtää koneen tyystin toiseen paikkaan :D

Bloggauspaikka toimii nyt kukkapöytänä. Jos innostun saatan siinä intoutua piirtelemään, tai vähintäänkin värittelemään ihastuttavaa Johanna Basfordin värityskirjaa, siis ellei ole ulkona liian tuulista..
Tämä auringonpalvoja ei sensijaan moisista probleemoista paljoa välitä. Pääasia, että aurinko paistaa.

Mukavaa viikonloppua toivotellen, 

Marie Josefine